Arki on lähtenyt rullaamaan!
Nyt ollaan jo päästy töissä kunnolla tekemisen makuun. Ettei
homma pääsisi käymään liian raskaaksi, oli mulle torstai merkattu vapaapäiväksi.
Vapaapäiväni aloitin nopealla aamupalalla ja sen jälkeen rannalle. Tällä kertaa
oli aurinkorasvan laitosta huolehdittu! Ei siis enää palanutta nahkaa.
Aamuset näkymät meidän pääovilta |
Ajattelin tehdä pienen kävelylenkin
rantavedessä kahlaten, rantaviivaa pitkin. Aamulla aurinko ei vielä paistanut
niin kuumasti, niin viitti jotain liikuntaakin harrastaa. Lähdin kahlailemaan ihan
rauhassa, katsomatta kauaksiko kävelin. Puhua höpötin samalla puhelimessa ja
kerroin vähän kuulumisia kaikille. Kohta huomasinkin, että matkaa oli päässyt ”kotirantaan”
kertymään aikalailla ja aurinkokin oli alkanut jo paistaa aika kuumasti. Lähdin
kävelemään takaisin ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa. Aivan kuten ajattomasti, oli vierähtänyt lähes kolme tuntia, ja kuvittelin taapertaneeni siellä rannalla
ehkä puoli tuntia. :D Sen jälkeen kävin kotona syömässä ja palasin vielä
hetkeksi ottamaan aurinkoa.
Härkävuori, oikeasta nimestä ei oo tietoo :D |
Kun auringonotto alkoi riittää, kävin vaihtamassa hieman
vaatetusta ja rantakengät lenkkareihin ja päätin lähteä tutkimaan kaupunkia.
Mietin myös, että olisi kiva käydä shoppailemassa Miramarissa, mutta kuvittelin, että matka
sinne olisi niin pitkä, ettei kävellen viittisi mennä. Lähdin kävelemään
rantakatua Fugen keskustaan päin ja matkalla löytyi kaikkea kivaa nähtävää. Alla kuvia matkalta->
Parague del Castillo |
Kauempaa otettu kuva siitä. Kai se on joku linna. Pitää mennä joku päivä tutkimaan! |
Ja lopuksi löysin itseni Miramarin etuovilta kuin vahingossa
:D Ja niin vain pääsin kuin pääsinkin shoppailemaan. Yritin etsiä itelleni ja
Janikalle mustia t-paitoja töihin, kun
kokkitakit tukahduttaa meidät ja hiki lentää, mutta en löytänyt kun yhden ainoan
mustan t-paidan ja sekään ei ollut hyvä. Onneksi yksi työkaveri on vinkannut,
että kiinakaupasta löytyy halvalla ihan perus vaatteita. Olis toki voinu viä
ettiä vähän tarkemmin, mutta omat ostokset tais mennä edelle.. Ja ettei
Suomessa odottava talven kylmyys pääsisi unohtumaan, ostin talvitennarit :D
Kun shoppailukierros alkoi riittää, kävin ostamassa Eroski
nimisestä sekatavarakaupasta juotavaa ja pientä purtavaa, ja lähin muutaman
pussin kanssa kävelemään takaisin kohti meidän kämppää Janika oli sillä välin ehtinyt tulla töistä kotiin ja oli huolissaan, minne
olin kadonnut! :D Ja ekaa kertaa soiteltiin toisillemme, meidän
Espanja-puhelinliittymillä. Kyseisillä liittymillä kaikki Espanjan sisällä
soitetut puhelut on ilmaisia, mutta eipä ole pahemmin ollut käyttöä, vaan kun
juurikin toisille soittaessa. Kun pääsin kotiin, totesin vain Janikalle hieman
kävelleeni ja katsoin puhelimen askelmittaria, joka kertoi päivän aikana
kertyneen 20km. Hetken aikaa piti näyttöä tuijottaa, voisiko kilometrimäärä
pitää paikkansa. Ei mennyt aivan vapaapäivä toteen, kun oli tullut hieman
käveltyä, josta sainkin seuraavaksi yöksi kivan polvisäryn.
Polvisärky onneksi helpotti seuraavan aamun aikana, sillä perjantaina mulla oli
ensimmäinen iltavuoro a´la carte puolella. Kaikkia listan annoksia ei ole
selitetty suomeksi, joten englannin ja espanjan kielisten menujen pohjalta
yritin osata annoksia koota. Töissä mun kanssa oli Espanjalainen mies, jonka
kanssa meinasi välillä olla pientä kielimuuria. Mutta ilta oli onneksi
rauhallinen ja kaikki ongelmat saatiin ratkaistua sillä, että opastettiin
kädestä pitäen. Loppuillasta Janika tuli mun seuraksi töihin ja me
suunniteltiin yhdessä tulevien viikkojen lounaslistoja. Janika sai samalla
perehdytyksen omaan seuraavan päivän iltavuoroon. Kaksi kärpästä yhdellä
iskulla!
Pari annosta |
Tänään eli lauantaina mulla oli taas vapaapäivä. Kun Janika
meni kolmeksi töihin, kävelin samaa matkaa ruokakauppaan. Sunnuntaisin on
ainakin noi isommat kaupat kiinni, joten oli pakko mennä kauppaan tänään,
yksin. Kaikki mahdolliset ruokavärkit oli pakko ostaa juurikin tänään, eikä
mitään voinut jättää ensi viikkoon. Ja kukas muukaan siitä kärsi, kun minä
itse! Puolen kilometrin kävelymatka, kahden yli täyteen sullotun, kauppakassin
kanssa tuntui todella pitkältä. Kuuman auringonpaahteen alla hikivesi valuen
vaan piti Suomalaisella sisulla kantaa pussit taukoamatta vauhdilla kotia. Sain
ehkä muutamia ylimääräisiä katseitä, niitä pusseja raahatessani :D
Kauppareissun jälkeen, en ookkaan sitten muuta tehnyt, kuin
oleillut kotona, soitellu vähän Skypellä kotopuoleen ja saanut jutella
perheenjäsenten lisäksi myös Inkkarille ja Vipolle <3, jotka oli kovin ihmeissään,
mistä se mun ääni kuuluu :D
Nyt pian lähden tästä vuorostaan Janikan seuraksi
iltavuoroon jatkamaan tulevien lounaslistojen suunnittelua.
Ps. En enää käy kaupas yksin, tai ainakaan yritä tyhjätä
koko kauppaa kerralla, on meinaan sen verran hartiat jumissa..
-Sanna
Hihhi :)
VastaaPoista