Viikko on vierähtänyt nopeesti
Vähän tulee samoilta päiviltä tekstiä kuin Janikalta, mutta
ihan eri näkökulmasta.;)
Alotetaas keskiviikosta. Silloin oli ihan normaali työpäivä.
Olin lounasvuorossa. Päivä alkoi lounaan valmistamisella. Yleensä lounaalla on
kolme pääruokavaihtoehtoa: keitto, ns. perus kotiruokavaihtoehto ja hieman ns.
tasokkaampi vaihtoehto. Esimerkiksi yhden päivän lounas koostui kanakeitosta,
merluzasta voikastikkeessa ja lihapullista kermakastikkeessa ja
päiväkohtaisesti annoksiin suunnitellaan omat perunat ja kasvikset.
Alkuruokana lounaalla on salaattibuffa
|
Kun lounas on valmis ja asiakkaat saapuu, kuuluu rutiinitöihin
asiakkaiden rahastus sekä muu asiakaspalvelu. Kassalla olen törmännyt asioihin,
joihin en olis uskonut törmääväni. Suomalaiset ei ole tajunnut, että puhun myös
suomea! Monesti suomalaiset asiakkaat on kysynyt jotain englanniksi ja minä
vastannut hieman haparoivalla englannin kielen taidolla takaisin ja lopuksi on
selvinnyt, että molemmat olis puhunut myös suomea :D Ja omana ajatuksena on
ollut, että jos asiakas puhuu englantia, vastaan myös englanniksi. Pari kertaa
joidenkin asiakkaiden ”leuat on loksahtanu auki”, kun ne on huomannut mun
puhuvanki suomea. En vaan sitten tiedä minkä maalaiselta oikein niiden mielestä
näytän tai mitä kieltä ne on mun olettanut puhuvan, nimittäin en ainakaan
espanjalaiselta näytä? Oon aika alpiino tää paikallisiin verrattuna.
Minkäs maalaiselta oikeen näytän? |
.
Lounasvuorossa kassatyöskentelyn, annosten noston sekä
tarjoilun jälkeen alkaa seuraavan päivän lounaan esivalmistelu ja loppusiivoukset.
Raaka-aine tilauksille ei vielä ole mitään tiettyä systeemiä, joten niitä on
myös mietitty lounaan jälkeen. Tähän asti espanjaa puhuvat työntekijät on
hoitanut tilauksien teon ja kaupassa käynnit, joitain yksittäisiä kaupassa
käyntejä lukuun ottamatta. Heille se on huomattavasti helpompaa kielen
kannalta. Välillä on ollut hieman hankalaa tulkata esimerkiksi porsaan
sisäfilee, niin että tilauksien tekijä osaa tilata oikeaa tuotetta. Kielimuurin
helpottamiseksi olisi tarkoitus kehittää, joku toimiva tilausjärjestelmä.
Torstaina olin taas klo 10-18 töissä. Työpäivän aikana
meidän kolmas kämppis Krista oli saapunut Espanjaan. Janikalla oli vapaa, joten
Janika pystyi hyvin opastamaan Kristaa kaikessa tarvittavassa. Olisin myös
halunnut olla kotona, kun Krista saapui, mutta mulla oli siinä työvuoro,
onneksi ei kuitenkaan iltavuoro.
Työpäivä sujui jo ihan rutiininomaisesti. Päivän aikana yksi
lisäpiristys oli Suomalaiset tutut, jotka olivat asiakkaana Nuriasolissa! Oli
erittäin outoa, että töissä törmäsi tuttuihin. Oletin kokoajan, ettei tää asti
voisi tuttuja tulla vastaan :D
Töistä päästyäni, Krista oli jo kotiutunut hyvin ja selitin
vielä muutamia pikku käytännön vinkkejä, mitä Janika ei ollut vielä ehtinyt
sanoa. Esimerkiksi, miten toimii ikkunan kaihtimet, ei nimittäin oo aiva
samanlaiset ku Suomessa. Oli mukavaa saada muutakin suomea puhuvaa juttuseuraa,
kun Janika. Onhan täs jo kaksi viikkoa puhuttu vapaa-ajalla pelkästään vain
toisillemme Janikan kans. Siitä tää tyttöjen kimppakämppä eläminen sitte
alkoikin!:D
Perjantaina mulla oli iltavuoro 15-23. Ennen töihin menoa,
menimme heti Kristan kanssa ottamaan aurinkoa. Oli mukavan lämmin päivä
lekotella rannalla. Ennen töihin menoa kävin vain nopeesti kotona syömässä ja
vaihtamassa vaatteet. Oli kivaa ottaa vaan valmista ruokaa jääkaapista, kun
jotkut ihanat oli sitä sinne valmiiksi tehny! Ja voin kertoa, että hyvin alkoikin tää tyttöjen kanssa eläminen!
Töissä oli hiljainen ilta, joten aloin siivoilla. Pesin
molempien keittiöiden lattiat (mopilla, Espanjassa ei kai ole lattiakaivoja
monissakaan keittiöissä). Jatkoin järjestelemällä pikkukylmiöitä ja
järkkäämällä isommassa keittiössä vähän uutta järjestystä hyllyihin. Kun olin
isossa keittiössä, mulla oli radiopuhelin, jonka kautta baarin työntekijä
hälytteli kokkaamaan, jos joitain annoksia meni. Kun ilta alkoi olla
loppupuolella Janika ja Krista tuli baarin puolelle yksille ja samalla mua
vastaan. Näin Krista sai myös hieman tutustua meidän työpaikkaan.
Isompi keittiö. Kuvassa kaasuhella |
Ja tarkennukseksi siis, että keittiöitä on kaksi, baarin yhteydessä oleva pienempi a´la carte keittiö ja toisessa päässä taloa iso ravintolan keittiö, jossa valmistetaan aamupala ja lounas sekä tarvittaessa ac-annoksia.
Lauantaina ravintolan puolella oli yksityistilaisuus. Sinne
suunniteltiin suositusmenu ja samalla myytiin myös a´la cartea. Järjestimme nyt
myös isompaan keittiöön ac-puolen. Annoksia nostettiin useita, ei edes
kärryillä pysynyt paljonko. Annoksien valmistusta ja nostoa hankaloitti hieman
se, että joku vähäjärkinen meni ottamaan kuumasta parilan puhdistuskravasta
kiinni paljaalla kädellä ja tämä krapa on metallia ja kuuman kaasuliekin
päällä. Tais vierähtää usiampi tunti, kun uitin kättä viileäs vedes. Kiireen
painaessa päälle, täytin kumihanskan jäävedellä ja pidin sitä käden päällä ja
hommat jatkui. Mun vastuualue oli paistaa leikkeet ja valmistaa listalta
tilatut ac-annokset. Janika ja meidän keittiömestari hoiti suosituslistan annoksien
noston ja auttoi mua tarvittaessa. Näin ollen minä ja jäävesihanska saatiin
pysyä poissa asiakkaiden silmien alta.:D
Alla kuvia joistain annoksista:
Nuriasolin leipä |
Perus juustohampurilainen |
Fetasalaatti. Vain ihan näistä muutamista annoksista ehti ottaa siinä kiiruussa kuvan |
Sunnuntaina eli tänään oli myös yksityistilaisuus ja kaikki
hoidettiin kuten lauantaina. Päivän alkuun pienen hämmennyksen aiheutti
piipittävä ääni. Muutama työntekijä pyöri pitkin keittiötä ja ihmetteli, mistä
ääni oikein tulee. Hetken etsiskeltyä tajusimme äänen tulevat Janikan
puhelimesta. Janika oli laittanut hälytyksen puhelimeen, ettei uunissa olevat
ruoat pala ja muistaisimme ottaa ne pois. Mutta Janika itsekään ei ollut
puhelimestaan moista ääntä aikaisemmin kuullut ja kyseinen ääni kuulosti enempi
varashälyttimeltä tai palohälyttimeltä kuin miltään muistutusääneltä. Mutta
ainakin oli huomiota herättävä ääni ja muistimme tarkistaa uunissa olevat ruoat
:D
Tämän päivän annoksia |
Tänään asiakkaita oli vaan kaksinkertainen määrä eiliseen
verrattuna ja kiirus oli myös kaksinkertainen. Pian jo unohtui palovammakin
kädessä, kun kiireessä yritin revetä moneen paikkaan kerralla. Meiltä loppui
valmiiksi leikatut broilerin rintafileet, joten kiireessä piti niitäkin
kokonaisista broilereista leikata. Vielä vähän epäilin omaa broiskun
leikkelytaitoa, mutta eipä ollut paljoo aikaa miettiä, miten se onnistuu, vaan
niitä oli vain leikattava! Kello lensi kuin siivillä ja pian huomasinkin, että
mulla ois kotiin lähdön aika. Päivä sujui oikein mukavasti ja suunnilleen
kaikki oli tyytyväisiä illan kulkuun, paitsi kanat, joilla ei ollut enää
rintafileitä. Juuri ennen kun lähdin, Janika toi salin puolelta mulle lahjapussin!
Aikaisemmin mainitut suomalaiset tutut oli jättänyt mulle piristävän
yllärilahjan. Kiitos siitä! :) Sitte saikin lähteä hyvillä mielin kotiin.
-Sanna
Viä näin loppuun kuva öisestä Fugesta ja näköalasta Nuriasolin vierestä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti